1 Kings 19

Elia pakenee Iisebeliä

1Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki profeetat, 2Iisebel lähetti sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: "Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty."

3Kun Elia sen näki, hän nousi ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä ja tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta. 4Hän jätti sinne palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivämatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juurelle. Hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Jo riittää, Herra, ota henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi."

5Hän paneutui makuulle ja nukahti kinsteripensaan juurelle. Mutta katso, enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Nouse ja syö."

6Kun hän katsahti, niin, katso, hänen päänsä takana oli kuumennetuilla kivillä paistettu leipäkakku ja vesiastia. Niin hän söi, joi ja pani jälleen maata. 7Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: "Nouse ja syö, sillä muuten käy matka sinulle liian pitkäksi."

8Hän nousi, söi ja joi. Hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille, asti.

Elia paossa Hoorebilla

9Siellä hän meni luolaan ja yöpyi siinä. Mutta katso, Herran sana [tuli] hänelle: hän kysyi häneltä: "Mitä sinä teet täällä, Elia?"

10Hän vastasi: "Olen totisesti kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hylänneet liittosi, hajottaneet alttarisi ja tappaneet miekalla profeettasi. Minä olen yksin jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät ottaakseen sen."

11Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen." Katso, Herra kulki ohi, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä, mutta Herra ei ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. 12Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta, mutta Herra ei ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. 13Kun Elia sen kuuli, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja asettui luolan suulle. Katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä teet täällä, Elia?"

14Hän vastasi: "Olen totisesti kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hylänneet liittosi, hajottaneet alttarisi ja tappaneet miekalla profeettasi. Minä olen yksin jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät ottaakseen sen."

Elisa, Hasael ja Jeehu, Aramin ja Israelin kuninkaat

15Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi. 16Voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta. 17On tapahtuva näin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa. 18Mutta jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole suudelleet häntä."

Profeetan virka Elisalle

19Hän lähti sieltä ja kohtasi Elisan, Saafatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Kaksitoista härkäparia kulki hänen edellään, ja hän ajoi itse kahdettatoista. Kulkiessaan hänen ohitseen Elia heitti viittansa hänen päälleen. 20Hän jätti härät, riensi Elian jälkeen ja sanoi: "Salli minun ensin suudella isääni ja äitiäni, sitten seuraan sinua." Elia sanoi hänelle: "Mene, mutta tule takaisin. Tiedäthän, mitä olen sinulle tehnyt."

21Hän palasi hänen luotaan takaisin, otti härkäparinsa ja teurasti sen, ja härkien ikeellä hän keitti lihat. Ne hän antoi väelle, ja he söivät. Sitten hän nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä.